Monet saattavat sekoittaa ravi- ja laukkaurheilun, koska kyseiset kilpailut saattavat aiheesta vähemmän tietäville vaikuttaa melko samankaltasilta. Ravi- ja laukkakilpailut roavat kuitenkin toisistaan melko paljon. Tässä artikkelissa käsittelläänkin kyseisten urheilulajien eroavaisuuksia.

Ravit

Ravikilpailuissa tärkeimpänä aspektina on hevosen juoksutaktiikka. Kuten laukkakilpailut, myös ravitkin ovat nopeuskilpailuja, mutta ravikilpailuissa, nimensä mukaisesti, hevosen tulee ravata laukkaamisen sijaan. Laukka-askeleet tai epäpuhdas ravi johtavat hylkäykseen. Ravikilpailuiden säännöt vaihtelevat hieman maasta riippuen, mutta Suomessa esimerkiksi pitkä laukka, edistävä laukka tai liian usein toistunut laukka johtavat hevosen hylkäämiseen ja merkinnän tekemiseen hevosen kilpailukirjaan. Ravikilpailujen sääntöihin saatetaan tehdä muutoksia vuosittain. Viimeisimmät sääntömuutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa.Ravikilpailuissa ohjastaja ei ole hevosen selässä, vaan ohjailee hevosta ravikärryistä. Tämä on ehkä ilmeisin ero laukkakilpailuihin, joissa ratsastaja istuu ja tasapainottelee laukkaavan hevosen selässä. Raviurheilussa käytetään myös tehtävään jalostettuja hevosrotuja, etenkin lämminverisiä ravihevosia. Myös kylmäverisille hevosille järjestetään ravikilpailuja, mutta lämmin- ja kylmäveriset ravihevoset kilpailevat aina erillisissä lähdöissä eri juoksunopeuksiensa vuoksi. Raviurheiluun liittyy kiinteästi myös vedonlyönti, jota usein kutsutaan Totoamiseksi.

Laukkakilpailut

Laukkaurheilussa käytetään myös tiettyjä hevosrotuja. Laajimmalle ovat levinneet englannintäysveristen kilpailut. Kyseisessä lajissa käytettävät hevoset ovat maailman kalleimpia. Niistä saatetaankin maksaa jopa useita miljoonia euroja. On siis selvää, että laukkakilpailuissa pyörii suuria summia rahaa palkintoina sekä vedonlyönnissä. Raviurheilu ei välttämättä ole aivan yhtä suosittua ympäri maailmaa, joten siinä pyörii vähemmän rahaa verrattuna laukkakilpailuihin. Suomessa ravikilpailut ovat kuitenkin laukkakilpailuja suositumpia. Laukkakilpailuja järjestetään Suomessa lähinnä vain näytösluontoisesti.Laukkakilpailut voivat olla joko sileällä radalla tai esteradalla suoritettavia. Tämä tietenkin erottaa ne ravikilpailuista, joissa esteiden ylitys olisi mahdotonta ravikärryjen vuoksi. Laukkakilpailuissa myös matkojen pituudet vaihtelevat. Pitkillä matkoilla arabihevoset ovat miltei voittamattomia! Ehkä tämänkin vuoksi myös arabilaukat ovat suosittuja englantilaisten täysveristen kilpailujen lisäksi.

Lajien erot

Ravi- ja laukkakilpailut siis selkeästi eroavat toisistaan paljonkin. Kilpailevat hevosrodut ovat lajeissa erilaisia, ratsastajan paikka kilpailussa on eri ja lajeissa pyörivät rahasummat eroavat toisistaan melko paljon. Ravikilpailuja varten hevosella harjoitetaan tekniikkaa, kun taas laukkakilpailuihin valmistautumisessa on tärkeintä saada hevonen laukkaamaan mahdollisimman aikaisin. Täysveriset kilpailevatkin laukkakilpailuissa jo kaksivuotiaina.

Suomessa kouluratsastus on esteratsastuksen lisäksi suosituimpia ratsastuksen lajeja. Kyra Kyrklund on menestynyt suomalainen kouluratsastaja, joka on tuonut kilpailumenestystä Suomelle kansainvälisissä kisoissa. Hän on pärjännyt monilla eri hevosilla monien arvokisojen lisäksi sekä olympiakisoissa että maailmanmestaruuskilpailuissa. Esimerkiksi vuonna 1990 Kyra saavutti hopeaa maailmanmestaruuskisoissa, voitti maailmancupin finaalin vuonna 1991, sekä sijoittui kolmesti viidenneksi olympialaisissa vuosina 1980, 1988 ja 1992. Lajin huippumaihin lukeutuvat Saksa ja Hollanti, mutta myös Yhdysvallat, Espanja ja Ruotsi ovat pärjänneet erinomaisesti.

Laukkaurheilu on hevosurheilun laji, jossa jockeyksi kutsutut ratsastajat laukkaavat hevosillaan kilpaa eripituisilla matkoilla ja myös erilaisilla radoilla. Ratoihin lukeutuu sileät ja risuesteradat. Laukkaurheilu on suosittu laji maailmalla, ja siihen liittyvä vedonlyönti on monelle jännittävää ajanvietettä. Rahaa kyseisissä vedonlyönneissä pyörii paljon, ja maailman arvokkaimmat, monen miljoonan, hevoset ovat nimenomaan laukkahevosia. Etenkin englantilaisia täysverisiä pidetään aitona laukkahevosrotuna, vaikka muitakin rotuja toki kilpailee laukkaurheilun parissa.Laukkaurheilussa juostavat matkat vaihtelevat 400:sta metristä monen mailin matkoihin. Ilmeisesti etenkin arabialaiset täysveriset ovat kuin luotuja pitkän matkan juoksuun. Kaikista tavallisimmat matkat ovat kuitenkin 1609 ja noin 2400 metriä. Kuten jo mainittu, ratoja on kahdenlaisia; nurmi- ja hiekkaradat. Nurmiratoihin kuuluu seka- ja risuesteradat, jotka voivat olla joko tasaisia tai ylä- ja alamäillä varustettuja.Lajin historiaaLaukkaurheilu on Iso-Britanniasta kotoisin. Lajin juuret ovat luultavasti lähtöisin talonpoikien sunnuntaisista kilparatsastuksista kirkolle. Jo hyvin aikaisin säännöllinen hevoskilpailutoiminta alkoi laukkaurheilun kotimaassa, ja 1600-luvulla kilpahevosia alettiin jalostaa kilpailutarkoitukseen. Bittiponin artikkeli myös toteaa, että vaikka laukkaurheilu on levinnyt ympäri maailmaa, muun muassa Ruotsiin, laji ei ole valitettavasti löytänyt paikkaansa Suomessa. Raviurheilu on laukkaurheilun sijaan Suomessa erittäin suosittu harrastus.Laukkaurheilu on ollut perinteisesti kuninkaallisten ja ylimystön suosiossa. Perinne on jatkunut etenkin Iso-Britanniassa, missä Ascot-nimiseen laukkakisaan osallistuu kuninkaallisten lisäksi nykypäivän ylimystö. Muitakin kuuluisia laukkakilpailuja järjestetään, etenkin Englannissa, ja näihin kisoihin lukeutuu muun muassa Grand National, 1000 ja 2000 Guineas Stakes, ja St. LegerStakes. Yhdysvalloissa järjestettävä Kentucky Derby on myös erittäin tunnettu ympäri maailmaa, kuten on Australiassa pidettävä Melbourne Cup. Laukkaurheilun ystäville on siis tarjolla laaja valikoima erilaisia tapahtumia! Ei siis muuta kuin laukkaa seuraamaan!

Tällä hetkellä esteratsastuksessa dominoivat maat ovat Saksa, Iso-Britannia, Hollanti ja Irlanti. Vaikka Suomessakin on kansainvälisesti menestyneitä esteratsastajia, olympialaisissa suomalainen ratsastaja kilpaili viimeksi vuonna 1980.Maailmanmestaruuskisoissa suomalaisia ratsastajia nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006. Vaikka siis esteratsastus ei olisikaan meidän suomalaisten vahvuutemme yleisesti ottaen, on hienoa nähdä menestyviä esteratsastajia myös Suomen maalta.

Kouluratsastus

Kouluratsastus mielletään usein sivistyneeksi ja hienostuneeksi urheilulajiksi, koska hevonen ja ratsastaja pyrkivät suorittamaan, sileällä radalla, ennalta määrättyjä liikesarjoja laadukkaasti ja tarkasti. Hevonen tulee saada liikkumaan sulavasti, notkeasti ja tasapainoisesti mahdollisimman kevyillä avuilla. Kouluratsastus on vuodesta 1921 asti ollut olympialaji.

Lajin historiaa

Kouluratsastuksen perusteet tulevat ratsuväeltä, jotka tarvitsivat hallittavissa olevia ratsuja, kertoo Hevosmaailman artikkeli. Renessanssin ja barokin aikakausilla kouluratsastus oli suosittu ajanviete kuningashoveissa, ja muutama rotu on varta vasten kehitetty kouluratsastukseen. Lajin juuret – sen niin sanotun klassisen kouluratsastuksen perusteet – menevät kuitenkin ajassa taaksepäin antiikin Kreikkaan, jolloin Xenofonin kirjoittamat ensimmäiset ratsastusoppaat tulivat julki.Ajan kuluessa tämä hevosurheilun laji on muuttunut opetusmetodeissa ja opetettavissa liikkeissä, ja siitä on kehittynyt uusia suuntauksia. Korkeaksi kouluratsastukseksi kutsutaan suuntausta, jossa olennaisena osana nähdään erilaisia hyppyjä ja levade. Tavallisessa kouluratsastuksessa edellä mainittuja ei esiinny. Wienin Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa korkean kouluratsastuksen perinteitä vaalitaan vieläkin.