Hevosurheilu viittaa lajeihin, joissa hevoset ovat pääosassa — toisin sanoen, ravi- ja ratsastusurheiluun. Kyseisten lajien laajaan valikoimaan kuuluu muun muassa esteratsastus, laukkaurheilu, ja hevoskärrykilpailut. Ratsastuksen olympialajeja ovat kouluratsastus, esteratsastus, kenttäratsastus ja vammaisratsastus paraolympialaisissa, minkä lisäksi kansainvälisiä kilpailuja järjestetään lännenratsastuksessa, matkaratsastuksessa, valjakkoajossa, sekä vikellyksessä.Hevosurheilun historia menee ajassa taaksepäin antiikin Rooman aikakaudelle, jolloin esimerkiksi valjakkokilpailut olivat suosittua ajanvietettä. Jos lapsille suunnattuun Egyptin Prinssi -elokuvaan on uskomista, myös Mooses piti hevoskärryillä kilpailemisesta veljensä kanssa. Lisäksi skandinaavien mytologiassa Odin ja Hrungnir, jumala ja jättiläinen, kilpailivat hevosillaan. Kouluratsastusta on puolestaan kutsuttu koko ratsastusperinteen perustaksi, ja sen historia palaa antiikin Kreikkaan, jolloin Xenofon kirjoitti ratsastustaidon oppaan, kirjoittaa Hevosmaailman artikkeli. Kaiken yllämainitun yhteenvetona voi siis todeta, että hevosurheilulla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, minkä moni nykypäivänä saattaa unohtaa hevosurheilua miettiessään.

Tasa-arvon urheilulaji

Vaikka onkin totta, että hevosurheilu on niin sanotusti “naisistunut”, ei sukupuolella ole kyseisellä alalla väliä. Itse asiassa ratsastuksessa miehet ja naiset kisaavat samoissa sarjoissa, mikä on erittäin harvaan nähtyä nykypäivän urheilulajeissa. On toki mielenkiintoista ottaa huomioon, että huipulla olevat esteratsastajat ovat pääosin miehiä ja menestyvät kouluratsastajat naisia. Kummassakin sarjassa on kuitenkin sekä menestyksekkäitä nais- että miesurheilijoita.Suomessa hevosurheilun suosio kasvaa jatkuvasti, ja maassa on arviolta noin 75 000 hevosta. Ravikisoja käydään viikoittain joka puolella Suomea, ja veikkaus on monen lempiharrastuksia. Voimme siis olettaa, ettei hevosurheilun pitkä historia lopu tähän!

Esteratsastus

Esteratsastuksen ideana on ylittää erikokoisia esteitä, joita on asetettu määrättyyn järjestykseen, kuten jo nimestäkin voi päätellä. Nopeimmin (ja vähiten virhepisteitä kerännyt) radan suorittanut voittaa, mikä osoittaa hevosen ja ratsastajan hyvästä yhteistyöstä sekä hevosen tottelevaisuudesta ja taidoista. Esteiden vaikeustaso määritellään esteiden korkeudella, niiden pituudella ja sillä, kuinka vaikeaa esteiden lähestyminen on. Vaikeita esteitä ovat siis ne, jotka ovat korkeita, pitkiä, ja joihin lähestyminen tulee mutkan kautta lyhyellä kääntö- ja valmistautumismatkalla. Esteratsastus rasittaa hevosien jalkoja melko paljon, minkä vuoksi usealla hevosella ei jalkojen säästämisen vuoksi hypätä ollenkaan.

Lajin historiaa

Esteratsastus on erittäin vanha ratsastuksen laji (yksi ratsastuksen vanhimmista kilpalajeista), ja se on myös hevosurheilun yksi olympialajeista vuodesta 1900 lähtien. Esteratsastus kehittyi muun muassa ratsuväen piireissä, joissa nimenomaan hevosen tottelevaisuus oli tärkeää. Nykyisen esteratsastuksen alkuperä on myös ketunmetsästyksessä, joka oli suosittua brittien ja amerikkalaisten keskuudessa. Ei tule niinkään suurena yllätyksenä, että vasta vuonna 1952 naiset pystyivät osallistumaan esteratsastuskisoihin, mitä ennen osallistujat koostuivat ainoastaan upseereista ja herrasmiehistä.Irlannissa 1800-luvulla järjestettiin lajin ensimmäiset viralliset kisat, ja kuten jo mainittu, 1900-luvulla esteratsastus hyväksyttiin olympiaohjelmaan. Lajin osallistujapiiri oli alunperin pieni ja kisaajat tunsivat toisensa, ja säännöt eivät olleet organisoituja. Vuonna 1921 säännöt virallistettiin ja koottiin yhteen muotoon. Ylen artikkeli myös informoi, että italialainen Federico Caprilli kehitti esteratsastuksen tekniikkaa, minkä vuoksi häntä on kutsuttu modernin ratsastuksen isäksi.