Jokaisen yrityksen on tarpeen pohtia, miten tulla näkyväksi ja löytää potentiaaliset asiakkaat. Monella alalla kilpailu on kovaa ja oman asiakaskunnan löytäminen voi olla haastavaa. Jokaisen yrityksen tulee tarkkaan miettiä erilaisia keinoja markkinoida itseään.

Markkinointiin voi helposti upota runsaastikin rahaa. Erilaiset mainostuotteet ovat oivallinen tapa saada yritykselle näkyvyyttä. Se on myös suhteellisen edullinen keino tulla nähdyksi laajalti. Kun yritys jakaa ilmaiseksi hyödyllisiä ja laadukkaita profiilituotteita, tulee saajan niitä myös käytettyä.

Jos esimerkiksi messuilla jaetaan yrityksen logolla varustettuja laadukkaita sateenvarjoja, tulee ohikulkijan helposti napattua sellainen mukaansa. Tuote on hyödyllinen, jolloin se herättää kiinnostusta. Kun sitten sateisena päivänä, vaikkapa ravikilpailuissa yrityksen logolla varustetulle sateenvarjolle tulee käyttöä, tulee lahjan saaja antaneeksi ilmaista mainosta yritykselle.

Mainostuotteet muistuttavat yrityksestä

Kun ihminen saa käsiinsä hyvän mainostuotteen, pitää se yrityksen myös kuluttajan mielessä. Mainoslehtiset tulee helposti heitettyä roskiin, eikä yritystä sen jälkeen enää muistakaan. Mainoslahjat tulee helpommin säilytettyä, varsinkin jos niille löytyy käyttöä arjessa.

Mainostuotteiden joukosta voi jokainen yritys löytää jotain sopivaa omalle firmalle. Helppo valinta on esimerkiksi perinteinen kynä omalla logolla. Kyniä tarvitaan aina, joten sellainen lahja tulee helposti otettua vastaan. Myös esimerkiksi sukat, mukit ja pyyhkeet ovat monelle mieleen. Aina tuotetta käytettäessä tuleekin katsottua siinä komeilevaa logoa. Näin yrityksesi palaa ihmisten mieliin yhä uudestaan ja uudestaan.

Ravit

Ravikilpailuissa tärkeimpänä aspektina on hevosen juoksutaktiikka. Kuten laukkakilpailut, myös ravitkin ovat nopeuskilpailuja, mutta ravikilpailuissa, nimensä mukaisesti, hevosen tulee ravata laukkaamisen sijaan. Laukka-askeleet tai epäpuhdas ravi johtavat hylkäykseen. Ravikilpailuiden säännöt vaihtelevat hieman maasta riippuen, mutta Suomessa esimerkiksi pitkä laukka, edistävä laukka tai liian usein toistunut laukka johtavat hevosen hylkäämiseen ja merkinnän tekemiseen hevosen kilpailukirjaan. Ravikilpailujen sääntöihin saatetaan tehdä muutoksia vuosittain. Viimeisimmät sääntömuutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa.Ravikilpailuissa ohjastaja ei ole hevosen selässä, vaan ohjailee hevosta ravikärryistä. Tämä on ehkä ilmeisin ero laukkakilpailuihin, joissa ratsastaja istuu ja tasapainottelee laukkaavan hevosen selässä. Raviurheilussa käytetään myös tehtävään jalostettuja hevosrotuja, etenkin lämminverisiä ravihevosia. Myös kylmäverisille hevosille järjestetään ravikilpailuja, mutta lämmin- ja kylmäveriset ravihevoset kilpailevat aina erillisissä lähdöissä eri juoksunopeuksiensa vuoksi. Raviurheiluun liittyy kiinteästi myös vedonlyönti, jota usein kutsutaan Totoamiseksi.

Laukkakilpailut

Laukkaurheilussa käytetään myös tiettyjä hevosrotuja. Laajimmalle ovat levinneet englannintäysveristen kilpailut. Kyseisessä lajissa käytettävät hevoset ovat maailman kalleimpia. Niistä saatetaankin maksaa jopa useita miljoonia euroja. On siis selvää, että laukkakilpailuissa pyörii suuria summia rahaa palkintoina sekä vedonlyönnissä. Raviurheilu ei välttämättä ole aivan yhtä suosittua ympäri maailmaa, joten siinä pyörii vähemmän rahaa verrattuna laukkakilpailuihin. Suomessa ravikilpailut ovat kuitenkin laukkakilpailuja suositumpia. Laukkakilpailuja järjestetään Suomessa lähinnä vain näytösluontoisesti.Laukkakilpailut voivat olla joko sileällä radalla tai esteradalla suoritettavia. Tämä tietenkin erottaa ne ravikilpailuista, joissa esteiden ylitys olisi mahdotonta ravikärryjen vuoksi. Laukkakilpailuissa myös matkojen pituudet vaihtelevat. Pitkillä matkoilla arabihevoset ovat miltei voittamattomia! Ehkä tämänkin vuoksi myös arabilaukat ovat suosittuja englantilaisten täysveristen kilpailujen lisäksi.

Lajien erot

Ravi- ja laukkakilpailut siis selkeästi eroavat toisistaan paljonkin. Kilpailevat hevosrodut ovat lajeissa erilaisia, ratsastajan paikka kilpailussa on eri ja lajeissa pyörivät rahasummat eroavat toisistaan melko paljon. Ravikilpailuja varten hevosella harjoitetaan tekniikkaa, kun taas laukkakilpailuihin valmistautumisessa on tärkeintä saada hevonen laukkaamaan mahdollisimman aikaisin. Täysveriset kilpailevatkin laukkakilpailuissa jo kaksivuotiaina.

Kouluratsastus

Kouluratsastus mielletään usein sivistyneeksi ja hienostuneeksi urheilulajiksi, koska hevonen ja ratsastaja pyrkivät suorittamaan, sileällä radalla, ennalta määrättyjä liikesarjoja laadukkaasti ja tarkasti. Hevonen tulee saada liikkumaan sulavasti, notkeasti ja tasapainoisesti mahdollisimman kevyillä avuilla. Kouluratsastus on vuodesta 1921 asti ollut olympialaji.

Lajin historiaa

Kouluratsastuksen perusteet tulevat ratsuväeltä, jotka tarvitsivat hallittavissa olevia ratsuja, kertoo Hevosmaailman artikkeli. Renessanssin ja barokin aikakausilla kouluratsastus oli suosittu ajanviete kuningashoveissa, ja muutama rotu on varta vasten kehitetty kouluratsastukseen. Lajin juuret – sen niin sanotun klassisen kouluratsastuksen perusteet – menevät kuitenkin ajassa taaksepäin antiikin Kreikkaan, jolloin Xenofonin kirjoittamat ensimmäiset ratsastusoppaat tulivat julki.Ajan kuluessa tämä hevosurheilun laji on muuttunut opetusmetodeissa ja opetettavissa liikkeissä, ja siitä on kehittynyt uusia suuntauksia. Korkeaksi kouluratsastukseksi kutsutaan suuntausta, jossa olennaisena osana nähdään erilaisia hyppyjä ja levade. Tavallisessa kouluratsastuksessa edellä mainittuja ei esiinny. Wienin Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa korkean kouluratsastuksen perinteitä vaalitaan vieläkin.

Tasa-arvon urheilulaji

Vaikka onkin totta, että hevosurheilu on niin sanotusti “naisistunut”, ei sukupuolella ole kyseisellä alalla väliä. Itse asiassa ratsastuksessa miehet ja naiset kisaavat samoissa sarjoissa, mikä on erittäin harvaan nähtyä nykypäivän urheilulajeissa. On toki mielenkiintoista ottaa huomioon, että huipulla olevat esteratsastajat ovat pääosin miehiä ja menestyvät kouluratsastajat naisia. Kummassakin sarjassa on kuitenkin sekä menestyksekkäitä nais- että miesurheilijoita.Suomessa hevosurheilun suosio kasvaa jatkuvasti, ja maassa on arviolta noin 75 000 hevosta. Ravikisoja käydään viikoittain joka puolella Suomea, ja veikkaus on monen lempiharrastuksia. Voimme siis olettaa, ettei hevosurheilun pitkä historia lopu tähän!

Esteratsastus

Esteratsastuksen ideana on ylittää erikokoisia esteitä, joita on asetettu määrättyyn järjestykseen, kuten jo nimestäkin voi päätellä. Nopeimmin (ja vähiten virhepisteitä kerännyt) radan suorittanut voittaa, mikä osoittaa hevosen ja ratsastajan hyvästä yhteistyöstä sekä hevosen tottelevaisuudesta ja taidoista. Esteiden vaikeustaso määritellään esteiden korkeudella, niiden pituudella ja sillä, kuinka vaikeaa esteiden lähestyminen on. Vaikeita esteitä ovat siis ne, jotka ovat korkeita, pitkiä, ja joihin lähestyminen tulee mutkan kautta lyhyellä kääntö- ja valmistautumismatkalla. Esteratsastus rasittaa hevosien jalkoja melko paljon, minkä vuoksi usealla hevosella ei jalkojen säästämisen vuoksi hypätä ollenkaan.

Lajin historiaa

Esteratsastus on erittäin vanha ratsastuksen laji (yksi ratsastuksen vanhimmista kilpalajeista), ja se on myös hevosurheilun yksi olympialajeista vuodesta 1900 lähtien. Esteratsastus kehittyi muun muassa ratsuväen piireissä, joissa nimenomaan hevosen tottelevaisuus oli tärkeää. Nykyisen esteratsastuksen alkuperä on myös ketunmetsästyksessä, joka oli suosittua brittien ja amerikkalaisten keskuudessa. Ei tule niinkään suurena yllätyksenä, että vasta vuonna 1952 naiset pystyivät osallistumaan esteratsastuskisoihin, mitä ennen osallistujat koostuivat ainoastaan upseereista ja herrasmiehistä.Irlannissa 1800-luvulla järjestettiin lajin ensimmäiset viralliset kisat, ja kuten jo mainittu, 1900-luvulla esteratsastus hyväksyttiin olympiaohjelmaan. Lajin osallistujapiiri oli alunperin pieni ja kisaajat tunsivat toisensa, ja säännöt eivät olleet organisoituja. Vuonna 1921 säännöt virallistettiin ja koottiin yhteen muotoon. Ylen artikkeli myös informoi, että italialainen Federico Caprilli kehitti esteratsastuksen tekniikkaa, minkä vuoksi häntä on kutsuttu modernin ratsastuksen isäksi.